Seuraavassa tietoa viranomaisten omavalvontaa koskevista säännöksistä:
Mitä omavalvonta tarkoittaa?
Ympäristöalan lainsäädännön mukaan toiminnanharjoittajilla on suuri vastuu varmistaa, ettei heidän toimintansa vahingoita terveyttä tai ympäristöä. Säännökset toiminnanharjoittajan omavalvonnasta ympäristöpalkin mukaisesti merkitsee mm. sitä, että toiminnanharjoittajan tulee taata, että ympäristötyötä harjoitetaan järjestelmällisesti ja että siitä on olemassa asiakirjat.
Päävastuu organisaatiossa on toiminnanharjoittajalla tai sillä, jolle on annettu vastuu. Omavalvontatehtävät jaetaan niin laajasti organisaation sisällä kuin parhaan mahdollisen ennaltaehkäisevän toiminnan kannalta katsotaan sopivaksi. Jokainen tehtävä tulee antaa joko nimetylle henkilölle tai henkilölle, jolla on tietty toiminto. On tärkeää, että jokainen tietää tehtäviä jaettaessa mitä tehtävään sisältyy. Se, että vastuu on jaettu ei automaattisesti tarkoita sitä, että päävastuullinen henkilö ei saisi rangaistusta mahdollisessa lainrikkomuksessa. Tehtävän saajalla tulee olla tarpeelliset tiedot, valtuudet ja resurssit.
Asetus toiminnanharjoittajan omavalvonnasta
Alla seuraa lyhyt tiivistelmä asetuksesta toiminnanharjoittajan omavalvonnasta: Jokaisessa toiminnassa tulee olla määrätty ja dokumentoitu organisatorisen vastuun jako niissä kysymyksissä, jotka ympäristöpalkin mukaan kuuluvat toiminnalle ja niiden säädösten, tuomioiden ja päätösten mukaan, jotka on ilmoitettu sen nojalla.
Toiminnanharjoittajalla tulee myös olla dokumentoituja rutiineja, jotta hän kykenee jatkuvasti valvomaan mm. käyttö- ja valvontalaitteiden kuntoa, ennaltaehkäisemään terveys- ja ympäristöhaittoja, systemaattisesti ja jatkuvasti tutkimaan ja arvioimaan riskejä sekä dokumentoimaan näiden tutkimusten ja arvioinnin tuloksia, tekemään välittömästi ilmoituksen valvontaviranomaiselle käyttöhäiriöstä tai vastaavasta, joka saattaa johtaa terveys- tai ympäristöhaittoihin.
Toiminnanharjoittaja on ympäristölainsäädännössä samassa asemassa kuin työnantaja työympäristölainsäädännössä eli se, jolla on päävastuu organisaatiosta. Toiminnanharjoittaja ja työnantaja on tavallisesti sama (juridinen) henkilö.
Kuka on vastuussa ja miten omavalvonnan dokumentointi tulee hoitaa?
Henkilöllä, jolle on annettu omavalvontaan liittyvät tehtävät, tulee olla riittävät tiedot tehtävästä ja hänen tulee olla selvillä siitä, mitä tehtävä sisältää. Muun muassa tarvitaan tietoja GMM-toimintaan liittyvistä säännöksistä. On myös tärkeää, että tehtävän saanut henkilö saa tarpeelliset valtuudet ja resurssit suoriutuakseen tehtävästä. Mikäli nämä edellytykset puuttuvat, tehtävä tulee palauttaa ylöspäin.
Jos eri henkilöillä on saman toiminnan eri aspekteihin liittyviä tehtäviä (esim. tilat tai mitä niissä tehdään), on tärkeää, että he ja organisaation muutkin henkilöt ovat selvillä siitä, kuka vastaa mistäkin. Tämä jako dokumentoidaan valtuutuspäätöksessä.
Toiminnanharjoittajalla tulee olla hallussaan asiakirjoja kuten valtuutuspäätös, joka osoittaa tehtävien jaon eli sen, mitä kenenkin tehtävään sisältyy. Tällainen jako voi joskus tapahtua useassa osassa. Tehtävän saanut henkilö voi vuorostaan delegoida sen eteenpäin, jolloin ehdot ovat luonnollisesti samat: että tehtävä on selvästi rajoitettu ja että henkilöllä on tarpeeksi tietoja, valtuuksia ja resursseja. Yleinen määrittely siitä, että lakia ja säädöksiä tulee seurata ei riitä.
Mikäli samassa toiminnassa on useampi kuin yksi henkilö, jolla on erilaisia terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä toimintoja, vaaditaan asiakirjoja siitä, kenellä on vastuu kustakin toiminnosta. Jaettu vastuu samasta tehtävästä merkitsee aina epäselvyyttä ja riskiä tehtävän unohtumisesta. Mikäli toiminto kuuluu eri toiminnanharjoittajille (esim. sekä yliopistolle että yliopistolliselle sairaalalle), tulee vastaavalla tavalla selvittää, miten nämä ovat sopineet vastuunjaosta.
Työympäristölain mukaan työnantajan ja työntekijän tulee olla yhteistyössä työympäristötehtävissä. Vaikka työnantajalla onkin päävastuu työympäristöstä, on ehdoton vaatimus, että järjestäytynyttä työympäristötyötä tehdään yhdessä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa. Työntekijöiden edustaja on työsuojeluvaltuutettu. Siksi ei ole sopivaa antaa henkilölle työnantajan vastuuta työsuojeluvaltuutetun roolissa, esim. bioturvallisuuskysymyksissä.
